Onko potilaan elämäkerralla merkitystä?

Pidetään pieni kysymysleikki suurista aiheista:

Mistä saadaan potilaalle paremmat hoitotulokset ja hoitotasapaino? Mistä saadaan lääkärille parempi työtyytyväisyys, enemmän työssäoppimista ja parempia diagnostisia taitoja?

Entä millä saadaan terveydenhuoltojärjestelmään vähemmän päivystyskäyntejä, vähemmän erikoissairaanhoitoa ja pienemmät kokonaiskustannukset? Miten voidaan pienentää kuolleisuutta ja kohentaa terveyspalvelujen laatua?

Vastaus kaikkiin on sama: hoidon jatkuvuudella.

Perusterveydenhuolto tarvitsee nyt pitkään kaipaamaansa ja ansaitsemaansa tukea. Perusterveydenhuollon tehtävät ovat jatkuvasti kasvaneet, asiat monimutkaistuneet ja monisairaiden potilaiden määrä lisääntynyt, mutta perusterveydenhuollon käyttämä euromäärä pysynyt lähes muuttumattomana koko 2000-luvun. Erikoissairaanhoidon menot ovat samassa ajassa tuplaantuneet.

– Hoidon jatkuvuuden tukeminen perusterveydenhuollossa hyödyttäisi koko terveydenhuoltojärjestelmää merkittävästi. Tästä on huomattavan paljon kovaa tutkimusnäyttöä, sanoo yleislääketieteen professori Juha Auvinen.

Hoidon jatkuvuus tarkoittaa kahta asiaa: hoidon jatkuvuutta potilas-lääkärisuhteessa sekä hoidon tiedollista jatkuvuutta. Potilas-lääkärisuhteen jatkuvuutta painottanut omalääkärijärjestelmä otettiin Suomessa käyttöön 1980–1990-luvuilla, mutta se hiipui 2000-luvulle tultaessa.

– Samalla tultiin purkaneeksi yksi keskeisin yleislääkärin työhön vaikuttava elementti, josta on A-tason näyttö tuoreessa monisairaan potilaan Käypä hoito -suosituksessa. Voimme verrata tätä muiden suositusten A-tason näyttöön ja miettiä, miksei tätä huomioida käytännössä.

Auvinen muistuttaa, että omalääkärijärjestelmä on käytössä vielä osassa terveyskeskuksia. Siellä, missä potilas ja lääkäri tuntevat toisensa entuudestaan, vastaanotolla päästään suoraan asiaan – heti, kun on verrattu hiihtolatujen luistot ja vaihdettu muut kuulumiset.

– Hoitosuhde on suunnitelmallisempi ja asioita voidaan ottaa laajemmin huomioon, jolloin sairauksien hoitotasapaino on parempi ja ennaltaehkäisy toimii. Tämä vaikuttaa luonnollisesti myös kuolleisuuteen, professori Auvinen painottaa.

Potilaan elämäkerralla on siis yllättävänkin suuri merkitys.

Juha Auvisen vetämällä kurssilla kuulet lisää hoidon jatkuvuuden nykytilasta Suomessa ja vertailun vuoksi muun muassa Norjasta, sekä siitä, miten meistä jokainen voi edistää hoidon jatkuvuutta.

Kurssi ”Hoidon jatkuvuus – haavekuva(ko)?” torstaina 27. tammikuuta 2022.

Teksti: Jaana Ahlblad