Sairauksien diagnosoinnissa ja seurannassa tarvitaan laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia, se on selvä, mutta mikä on sopiva määrä ja milloin on oikea aika? Ylihoidosta ja etenkin alihoidosta voi tunnetusti olla potilaalle haittaa. Entä tunnistammeko tilanteet, joissa riskinä on ohihoito?   

– Ohihoidossa hoidamme asiaa, joka ei ole potilaalle niin merkityksellinen. Tätä me käytännössä kuitenkin valitettavasti teemme. Ohihoidon voisi välttää yksinkertaisesti kysymällä potilaalta, mikä on hänelle tärkeää, kuvailee yleislääketieteen erikoislääkäri Annika Kolster, joka työskentelee koulutusylilääkärinä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella. 

Ohihoito ja ylihoito rasittavat hyvinvointialueiden taloutta sekä kuluttavat arvokkaita henkilöresursseja ja isossa mittakaavassa myös maapallon resursseja. Erilaisten laskelmien mukaan 20 prosenttia terveydenhuollon resursseista hupenee Suomessa ylihoitoon. 

Oikea-aikaisesta ja oikein kohdennetusta diagnostiikasta ja hoidosta on tarjolla tukeva ja käytännönläheinen kurssi, jossa puhujina on kokeneita yleislääkäreitä. 

Annika Kolster aikoo omassa esityksessään Terveysasemalla kaikki on mahdollista avata kahta teemaa. 

– Ensinnäkin lääkäri tekee kliiniset päätökset ja valitsee tutkimusstrategiansa. Hän voi tiedostaa, miten vähentää yli-, ali- ja ohihoidon riskiä. Toinen teema liittyy terveyskeskustyön nopeastikin muuttuviin tilanteisiin. 

Kolster kertoo esimerkin vastaanotolta, jonne potilas tuli ajokorttitodistusta varten.  

– Potilas kertoi, että aamulla otti vähän rinnasta, mutta hän ajatteli kuitenkin tulla ajokorttia varten, kun oli aika varattuna. Pian ilmeni, että potilaalla oli akuutti sydäninfarkti. Lääkärin tai hoitajan havainnointi ja päätöksenteko on lujilla, kun tilanne muuttuukin tietystä ennakkoajatuksesta toiseksi. 

Ikinä ei siis tiedä, mitä on tulossa.  

– Se on ajatus, joka voi ahdistaa nuoria kollegoja, mutta jossain kohtaa uraa siitä tuleekin kiinnostava haaste. Jokaisessa ihmisessä ja tilanteessa on arvoitus, joka lääkärin pitää ratkaista. Joskus arvoitus on lääketieteellinen, joskus enemmän sosiaalinen tai hoidon koordinointiin liittyvä.  

Annika Kolster haluaa myös haastaa tutkiskelemaan terveyskeskustyöhön liitettyjä negatiivisia sävyjä.  

– Onko aidosti niin, että terveyskeskustyössä ei esimerkiksi pysty tutkimaan? Minulla on omasta työstäni aika erilainen kokemus, sillä olen hoidon jatkuvuuden kautta päässyt hoitamaan potilaita pidempään ja nähnyt, kuinka ihmiset, joilla on monta sairautta tai monta muuta haastetta, pystyvät muuttamaan asioita, voimaan paremmin ja huolehtimaan terveydestään paremmin. Se on minulle todella motivoivaa. 

Terveyskeskuksessa työtä tehdään eri tavalla kuin sairaalassa, Kolster muistuttaa. 

– Terveysasemalla hoidetaan ihmisiä, sairaalassa sairauksia. Siinä sanonnassa on jotain perää. 

Lisää arjen realiteetit huomioivia teemoja ja polttoainetta oman työn kehittämiseen kurssilla Ei enemmän, vaan vähemmän ja parempaa: kohdennetuilla tutkimuksilla hoito kohdilleen ja kustannukset kuriin torstaina 23.1.2025 klo 8.30–11.30. 

Teksti: Jaana Ahlblad