Mielenterveysteeman alle on solahtanut asioita, jotka kuuluisivat paremminkin jonnekin muualle. Näin on tapahtunut esimerkiksi työelämässä, jossa osa työterveyslääkärin vastaanotolle tulevista kysymyksistä ei ole ratkottavissa lääketieteen keinoin.

Mielenterveysteema on paisunut yhteiskunnan ja työelämän muutosten myötä: työ on aiempaa kognitiivisempaa, projektityöt ovat lisääntyneet, asiakasnäkökulma on voimistunut. Työntekijältä vaaditaan kykyä johtaa itseään ja suunnata toimintaansa yhä uudelleen.

– Yhteiskunta vaatii ihmiseltä yhä enemmän itsenäisyyttä. Yksilön henkilökohtaiset mahdollisuudet ja valinnanvara ovat lisääntyneet, mutta autonomia voi myös kuormittaa ja tuottaa psykologisesti haastavia tilanteita, sanoo tutkimusprofessori Ari Väänänen Työterveyslaitokselta.

Nykyisessä identiteettiyhteiskunnassa korostetaan ihmisen mahdollisuutta etsiä omaa, yksilöllistä suuntaa sekä tehdä työtä, joka tuntuu merkitykselliseltä ja antaa henkistä tyydytystä. Voi olla suuri pettymys, jos odotukset eivät täyty.

– Medikalisoituneessa kulttuurissa tällaiseen hankalaan tilanteeseen haetaan herkästi apua terveydenhuollosta. Jos kysymykset kumpuavat työolosuhteista tai identiteettihaasteista, mielenterveydellistäminen ei ole täysin ongelmatonta asioiden ratkaisemisen kannalta, Väänänen toteaa.

Hänen mukaansa esimerkiksi psykoterapia voi tuottaa yksilön kannalta myönteisiä mielenterveysvaikutuksia, mutta jos terapiasta tulee yleinen normi ja suosittu ratkaisumalli, se suuntaa myös toimintaa, ajattelua ja käsitteitä: yksilön mielenterveys nousee huomion keskipisteeksi ja paikaksi, josta ratkaisuja etsitään.

– Tämä kapeuttaa toiminnan mahdollisuuksia, mikä ei yhteiskunnan tasolla välttämättä ole toimiva ratkaisu. Mielenterveyden ympärillä on paljon pöhinää, joka itsessään tuottaa sitä ilmiötä, jota pyritään hallitsemaan ja hillitsemään, Väänänen jatkaa.

Ari Väänäsen kirjoittama teos Mielen aikakausi – Kuinka psyykkisestä haavoittuvuudesta tuli osa työelämää? (Gaudeamus 2024) ilmestyi vastikään. Vertaisarvioitu kirja kuvaa mielenterveysilmiön syntyä ja rakentumista suomalaisessa työelämässä. Teos perustuu yli 15 vuoden tutkimustyöhön.

Väänäsen mukaan niin erilaisten työntekijäryhmien kuin työterveyslääkärienkin on täytynyt oppia uusia tapoja toimia työssään ja johtaa hyvinvointiaan. Esimerkiksi opettajan työ oli aiemmin hyvin erilaista, se perustui paljon enemmän hierarkiaan ja kuriin. Tänä päivänä oppilaista on tullut asiakkaita ja opettajista koutseja, valmentajia, jotka yrittävät hallita luokan tunneilmastoa ja -ilmapiiriä.

– Mielenterveyspalvelut nähdään legitiiminä kenttänä ratkoa näitä haasteita, Väänänen kuvaa.

Minne ihmiset sitten hakeutuisivat, jos ei lääkäriin tai psykologille? Väänäsen mukaan asiasta tulisi nyt käydä laajempaa yhteiskunnallista keskustelua. Lääkäripäivillä on mainio tilaisuus aloittaa keskustelu kurssilla, joka käsittelee työelämän ja mielenterveyden vaikeaa suhdetta.

Tutkimusprofessori Väänänen puhuu luennollaan työterveyslääkärin työn muutoksesta tutkimusten valossa. Hän nostaa tarkasteluun asioita, jotka ovat kehittyneet mielenterveyden ympärillä vaivihkaa ja ikään kuin sivutuotteena sekä pohtii yhdessä osallistujien kanssa sitä, mitkä voisivat olla foorumeita, joissa tässä kuvattuja ei-lääketieteellisiä teemoja käsiteltäisiin.

– Lääkärit tunnistavat näitä ongelmia ja heillä on varmasti motiivia kertoa omia näkökantoja ja olla mukana muutostyössä. Kurssi tarjoaa tutkimusperusteista tietoa ja näkökulmia ja ajattelun välineitä oman työn reflektointiin.

Ari Väänänen toivottaa kaikki kiinnostuneet lämpimästi tervetulleeksi kurssille Työelämän ja mielenterveyden vaikea suhde torstai-iltapäivänä 23.1.2025. Kurssi on avoin kaikille.

Teksti: Jaana Ahlblad