Puhutko potilaan kanssa ruoasta?
Tietoa ravitsemuksesta on jo yllin kyllin, nyt tarvitsemme avointa keskustelua.
”Lääkärit ovat viime aikoina yhä enemmän kiinnittäneet yleisön huomiota niihin suuriin vaaroihin, jotka uhkaavat lihavaa potilasta.” Näin mainostettiin henkilövaakaa 1950-luvun lopulla. Jokapäiväinen painontarkkailu oli mainostajan mielestä ”tie terveyteen”.
Tieto ravitsemuksen ja sairauksien yhteyksistä on merkittävästi tarkentunut mainoksen jälkeisinä vuosikymmeninä. Samanaikaisesti huonosta ravitsemuksesta aiheutuvat terveysongelmat, kuten ylipaino, ovat lisääntyneet vauhdilla. Nyt noin 70 prosenttia yli 30-vuotiaista suomalaisista on ylipainoisia. Lapset ja nuoret seuraavat trendissä huolestuttavasti aikuisia.
Olipa jokapäiväisellä punnitsemisella vaikutusta ylipainoon tai ei, nyt tarvitaan kaikkien panosta epidemian hillitsemiseen.
– Ravitsemus liittyy periaatteessa kaikkiin kansansairauksiimme. Jokaisella erikoisalalla on huomattu yhteyksiä ravitsemuksen ja sairauksien välillä, ja meidän pitää alkaa puhua tästä selvästi enemmän, sanoo terveydenhuollon erikoislääkäri Mikaela Grotenfelt-Enegren.
Hänen mukaansa keskustelua pitää herätellä kahdella suunnalla: yhteiskunnallisesti ja vastaanotoilla.
– Terveydenhuolto ei yksin riitä muutoksentekijäksi, mutta osallistumalla yhteiskunnalliseen keskusteluun lääkärit voivat vaikuttaa siihen, että poliittiset päätökset ohjaavat terveellisemmän ravitsemuksen puoleen.
Keskustelua pitää herätellä kahdella suunnalla: yhteiskunnallisesti ja vastaanotoilla
Vastaanotollaan lääkärillä on suorastaan ässä hihassaan: hän on suorassa yhteydessä potilaaseen, joka todennäköisesti on vastaanottavainen lääkärin näkemyksille sairautensa hoitamiseksi.
– Jos kohtaamme ihmisen esimerkiksi silloin, kun hän saa tietää sairaudesta, voimme siinä hetkessä vaikuttaa positiivisesti hänen elämäntapoihinsa. Kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten kannattaisi ottaa ylipaino ja ravitsemus puheeksi ja tarttua kaikkiin mahdollisuuksiin vaikuttaa. Ongelma on niin laaja, että sen taklaamiseen tarvitaan ehdottomasti myös lääkäreitä, Helsingin kaupungilla työskentelevä Grotenfelt-Enegren painottaa.
Hänen mukaansa lääkäriltä ei vaadita yksityiskohtaista osaamista ravitsemuksesta – siihen hän ei todennäköisesti ole saanut liiemmin koulutustakaan. Peruskattauksesta löytyy jo hyviä ohjeita: vähemmän punaista lihaa ja prosessoitua ruokaa, vähemmän suolaa ja sokeria, lisää kasvispainotteista ruokaa.
– Potilas usein jo tietää, mitkä asiat omassa ruokavaliossa kaipaavat petraamista. Lääkärin tehtävänä on miettiä potilaan terveystilanteen linkittymistä hänen ruokavalioonsa ja keskustella potilaan kanssa positiivisella kulmalla siitä, millaisia muutoksia tämä olisi valmis tekemään terveytensä ja hyvinvointinsa edistämiseksi.
Työkaluja puheeksiottoon saa Lääkäripäivillä
Mikaela Grotenfelt-Enegrenin mukaan lääkärien on nyt tärkeää ottaa haltuun oma roolinsa asiassa. Työkaluja puheeksiottoon saa Lääkäripäivillä. Ja mikä parasta, ylipainoon puuttumalla lääkäri voi vaikuttaa suoraa yksilötason terveyshyötyä laajemmin.
– Tekemällä työmme hyvin voimme vaikuttaa myös ekologisesti kestävämpään tulevaisuuteen. Se on terveydenhuollon ammattilaiselle hieno bonus.
Papuja vai pillereitä? – terveyttä ja kestävyyttä edistävä ruokavalio -kurssi Lääkäripäivillä keskiviikkona 25. tammikuuta klo 13.30–17.00.
Toim. Jaana Ahlblad