Vastaanotolla amurinleopardi

Mitä ympäristötieteilijä sanoisi potilaalle, joka kärsii ilmastoahdistuksesta? Hän ehdottaisi tarkastelukulman vaihtoa, ainakin Risto Willamo tekisi niin.

Mitä ympäristötieteilijä sanoisi vastaanotolla potilaalle, joka kärsii ilmastoahdistuksesta? Ihmiselle, joka tuntee kovaa tuskaa ilmaston lämpenemisestä ja lajien sukupuuttokuolemista, ja kokee toivottomuutta siitä, että kaikesta tiedosta huolimatta asialle ei tehdä mitään? Hän ehdottaisi näkökulman vaihtoa, ainakin pitkän linjan ympäristötieteilijä Risto Willamo tekisi niin.

Hän muistuttaisi, että ihmiskunta on saanut aikaan merkittävän hienoja asioita.

– Kehottaisin ”potilastani” menemään kirjastoon ja katsomaan, miten huimia kirjoja ihmiskunnan historiassa on kirjoitettu ja kuinka komeaa musiikkia sävelletty. Muistuttaisin myös, että esimerkiksi musta surma on kukistettu, lapsikuolleisuus vähenee ja lukutaito lisääntyy, yliopistonlehtori Willamo Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta kuvailee.

Hänen mukaansa maailmankuvaamme muokkaa herkästi yleinen ajatus, että kaikki menee jatkuvasti vain huonompaan suuntaan.

– Vaikka ihmiskunta dramaattisesti sössii tehdessään samaan aikaan hienoja asioita, minun ei tarvitse tarjota opiskelijoilleni teennäistä optimismia, vaan voin aidosti ladella vaikka kuinka paljon esimerkkejä hyvästä kehityksestä. Esimerkiksi happosateet olivat 1980-luvulla suuri ympäristöuhka, mutta merkittävä osa rikistä pystyttiin poistamaan savukaasuista ja tilanne saatiin hallintaan.

Willamo johtaa Kudelma-nimistä 60-henkistä verkostoa, jonka tavoite on kehittää kokonaisvaltaista ajattelua kestävyystieteellisissä kysymyksissä. Hänelle ilmastonmuutos on yksi kestävyysongelma muiden joukossa, vaikkakin se yksistään on valtavan suuri kokonaisuus. Ympäristöongelmat ovat erittäin kompleksisia, viheliäisiä ongelmia, joihin ei ole yhtä ratkaisua.

– Kun ihminen sairastuu vakavasti, lääketieteen alalla on yhteinen käsitys siitä, mitä pitää tehdä. Asiantuntijoiden arvot ja näkemys ovat yhteneväiset. Ympäristötieteilijät puolestaan ”huolehtivat” ekosysteemistä, mutta kun järvi rehevöityy tai amurinleopardi uhkaa kuolla sukupuuttoon, ei ole hätänumeroa, johon soittaa eikä asian ratkaisuun tunnu millään löytyvän yhteistä linjaa.

Ympäristöpainiin tarvitaan kuitenkin nyt mukaan jokainen kuluttaja, valtio ja kansainvälinen organisaatio.

– Todistusaineisto alkaa olla niin mittava, että ympäristöongelmia ei pidä sivuuttaa tai pitää liioitteluna, vaan ottaa vakavasti. Terveys tulee käsittää hyvin laajana asiana, Willamo summaa.

Kokonaisvaltaisesta lähestymistavasta ympäristöongelmiin tarkemmin kurssilla 303: Kuinka terveydenhuollossa tulisi varautua ilmastonmuutokseen? Perjantaina 10.1.2020 alkaen klo 9.30.