Käythän tallentamassa tarpeellisen materiaalin 17.9 mennessä. Tämän jälkeen materiaali ei ole enää käytettävissä.

Uudet, Lääkäri2019 –tapahtuman nettisivut avautuvat 24.10. Ilmoittautuminen lääkäripäiville alkaa 1.11.2018.

Timo Otonkoski on Suomen arvostetuimpia kantasolututkijoita ja hän työskentelee Helsingin yliopiston lääketieteellisen kantasolututkimuksen professorina. Hän on keskittynyt erityisesti 1-tyypin diabetekseen ja tehnyt siihen liittyvää uudentyyppistä kantasolutukimusta. Palkinto luovutetaan Otonkoskelle Helsingin Lääkäri 2018 -tapahtuman avajaisissa 10.1.2018.

Otonkosken tutkimustyö on jo yli neljännesvuosisadan liittynyt haiman beetasolun toimintahäiriöihin, jotka voivat johtaa mm. varhaisessa lapsuusiässä ilmaantuvaan vaikeahoitoiseen diabetekseen tai matalan verensokerin esiintymiseen. Hänen tutkimuksensa painopiste on siirtynyt vähitellen pluripotenttien eli monikykyisten kantasolujen pariin.

Emeritaprofessori Marjukka Mäkelä saa Lääkäri 2018 -tapahtumassa Pohjolan ja Suomi-yhtiön 20 000 euron lääketieteen palkinnon uraauurtavasta työstään terveydenhuollon menetelmien arvioinnin edistämiseksi.

Tutkimusprofessori Marjukka Mäkelä on terveydenhuollon menetelmien arvioinnin uranuurtaja Suomessa. Hän on työskennellyt tinkimättömästi näyttöön perustuvan toiminnan ja lääketieteen (EBM) edistämiseksi maassamme. Hän on ollut mm. käynnistämässä ja johtamassa Käypä hoito -suositusten tekemistä sekä terveydenhuollon menetelmien arviointiyksikköä Finohtaa vuonna 1995.

Marjukka Mäkelä pitää palkintoluennon Lääkäri 2018 -tapahtumassa perjantaina 12.1. klo 12.45–13.15 salissa 101.

Alue toteutetaan yhteistyössä Sitran, Tekesin, Healthtech Finlandin ja Lääkäri 2018 –tapahtuman kanssa.

Pop-up-alueen luennot:

Keskiviikko 10.1.

9.30–10 Geenitestit osana lääkärin työtä
12–12.30 Yhteiskehittämällä ratkaisuja potilaiden hyödyksi
14.30–15 Potilaan motivointi elämäntapamuutoksiin tuottaa tulosta

Torstai 11.1.

9.30–10 Valinnanvapauskokeilusta vauhtia uusille tavoille tuottaa terveyttä
12–12.30 Terveysteknologia osana lääkärin työtä
14.30–15 Lääkärin uudet roolit

Perjantai 12.1.

9.30–10 uudet teknologiat – robotiikka ja tekoäly – lääkärin apuna
12–12.30 Hyvä asiakaskokemus ja palveluiden vaikuttavuus – mistä ne syntyvät?

Tutustu DigIT pop-up alueen koko ohjelmaan täällä.

Oireyhtymän hoitoon etsitään nyt keskustelun kautta kansallista linjausta Lääkäri 2018 päätöspäivänä. Kurssin toinen puheenjohtaja, infektiotautien erikoislääkäri, dosentti Jukka Lumio kertoo:

– Tavoite on, että kaikki salista lähtevät ymmärtävät, että kyseessä on ankara, krooninen ja biologinen sairaus, jota psyykkiset syyt eivät selitä. Toivottavasti kurssi lisää myös ymmärrystä siitä, mitä oireyhtymän oikea diagnosointi ja hoito vaativat.

Kroonista väsymysoireyhtymää sairastaa arviolta 15 000 suomalaista. Oireyhtymän diagnosointi on vaikeaa.

­– Kolmasosa terveyskeskukseen vastaanotolle tulevista potilaista valittaa pitkällistä väsymystä. Siitä joukosta pitää löytää se yksi sadasta, joka täyttää vaikean uupumuksen kriteerit.

Diagnoosia ei Lumion mukaan pystytä varmentamaan perusterveydenhuollossa.

– On tärkeää varmistaa diagnoosi ja sulkea pois muut vaihtoehdot. Tätä varten eroissairaanhoidossa olisi hyvä olla moniammatilliset tiimit. Niissä olisi hyvä olla ainakin neurologi, infektiolääkäri ja usein myös psykiatri.

”Monen potilaan kohdalla ollaan umpisolmussa”

Vaikka kroonista väsymysoireyhtymää ei vielä pystytä parantamaan, sitä voidaan hoitaa.

– Diagnoosin varmentamisen jälkeen tiimi tekee hoidon määrittelyn. Varsinaiset hoidot ja seuranta voidaan tehdä perusterveydenhuollossa.

Potilaita hämmentää se, että oireyhtymää hoidetaan nykyisin hyvin erilaisilla tavoilla eikä korvattavista hoitomuodoista ole yksimielisyyttä. Lisäksi potilaiden on ollut vaikea päästä sairauseläkkeelle tai pitkälle sairauslomalle.

– Monen potilaan kohdalla ollaan umpisolmussa. Kela ei myönnä eläkettä, vaan potilas pannaan kuntoutusrumbaan, joka ei tahdo tehota.

Potilaiden aseman parantamiseksi Suomeen perustettiin marraskuussa jo toinen potilasyhdistys, Suomen lääketieteellinen ME/CFS-yhdistys ry. Sen tarkoitus on jakaa tietoa oireyhtymästä suomalaisille lääkäreille, auttaa suomalaisia lääkäreitä verkostoitumaan keskenään ja ulkomaalaisten lääkärien kanssa ja auttaa lääkäreitä parantamaan potilaskokemusta.

KAIKILLE AVOIN KURSSI 325: KROONINEN VÄSYMYSOIREYHTYMÄ. PERJANTAINA 12.1. KLO 13:30, MESSUKESKUKSEN SALI KARVONEN.

– Lääkäripäivillä on tarjolla valtavan paljon mielenkiintoisia aiheita, tietoa ja osaamista, mutta itse tapahtuma on suunnattu vain lääkäreille. Yleisötilaisuudessa samasta tiedosta pääsevät nauttimaan kaikki aiheesta kiinnostuneet, kertoo Lääkäriliiton viestintäpäällikkö Pauliina Pulkkinen.

Kaikille avoin yleisötilaisuus järjestetään Sanomatalossa 9.1. yhteistyössä Helsingin Sanomien toimituksen kanssa. Tilaisuuden teemana on Lääkäri 2018 -tapahtumassakin paljon puhuttava muutos. Tilaisuudessa pohditaan, mitä muutos tarkoittaa potilaan hoidossa ja lääkärin työssä.

– Lääketiede ja hoidot kehittyvät. Lääkärit tarvitsevat tietojen jatkuvaa päivittämistä. Haluamme tarjota tätä samaa tietoa potilaille. Yleisö pääsee samalla kysymään mieltä askarruttavista asioista suoraan lääkäreiltä , sanoo Lääkäriliiton hallituksen puheenjohtaja Marjo Parkkila-Harju.

”Tavoitteena on pureutua siihen, miten ja mistä potilas voi löytää oikeaa tietoa.”

Tietoa erilaisista lääketieteellisistä ratkaisuista on nykymaailmassa saatavilla paljon. Pauliina Pulkkinen kertoo, että yleisötilaisuuden tavoitteena on pureutua siihen, miten ja mistä potilas voi löytää oikeaa tietoa.

– Keinoäly, robotit, digitalisaatio ja antibioottiresistenssi puhuttavat sekä lääkäreitä että potilaita, Pulkkinen sanoo.

– Tuomme lavalle konkreettisia esimerkkejä siitä, miten digitalisaatio voi auttaa esimerkiksi rutiiniasioiden hoidossa, Parkkila-Harju kertoo.

Tapahtumassa ovat mukana keskustelemassa muun muassa lihavuustutkija, professori Kirsi Pietiläinen, infektiolääkäri, professori Anu Kantele, etälääkäri Mikko Lehtovirta sekä ensihoitolääkäri Teuvo Määttä.

Ennen tilaisuuden alkua yleisö pääsee halutessaan testaamaan defibrillaattoria. Defibrillaattori, ”deffa”, on laite, jolla sydänpysähdystilanteessa pyritään poistamaan sydämen pysäyttänyt rytmihäiriö hoitavan tasavirtasähköiskun avulla.

– Kyseessä on tärkeä ensiaputaito, jota saa nyt testata maksuttomasti, Pulkkinen vinkkaa.

Lääkäri 2018 -tapahtuman Yleisötilaisuus Sanomatalon mediatorilla 9.1. klo 17–18.30. Defibrillaattorin käyttöön voi tutustua klo 16.30–17.

Näyttelyvieraat pääsevät osallistumismerkillään myös pääluennoille, joiden luennoitsijoina toimivat muun muassa professori Kirsi Pietiläinen sekä päätoimittaja Jaakko Heinimäki. Sisäänpääsy näyttelyalueelle edellyttää rekisteröitymistä ennakkoon tai paikan päällä. Itserekisteröitymispisteet sijaitsevat eteläisellä ja pohjoisella sisäänkäynnillä.

Näyttelyalueeseen voivat tutustua lääkärit, hammaslääkärit, eläinlääkärit, apteekkihenkilökunta ja lääketieteen 4., 5. ja 6. vuosikurssin opiskelijat.

Näyttely on avoinna seuraavasti:

keskiviikkona 10.1. klo 9.30–17.00
torstaina 11.1. klo 9.30–18.00
perjantaina 12.1. klo 9.30–16.00

– Köyhyys, työttymyys, huono-osaisuus ja niiden syyt nähdään yksilössä itsessään, ja erilaiset sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tekijät jätetään tällä hetkellä liian vähälle huomiolle, Ahola-Launonen sanoo.

Varsinkin kroonisten elintapasairauksien katsotaan usein johtuvan yksilöstä itsestään.

– Krooninen elintapasairaus saattaa olla toki tietyllä tavalla itse aiheutettu ja jokainen tupakoitsija valitsee ihan itse nostavansa tupakan huulilleen. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ei tällä hetkellä haluta nähdä sitä, että sairauden ja käyttäytymismallin syntyyn vaikuttavat monet tekijät siitä lähtien, kuinka varakkaasta perheestä potilas on ja millaiset koulutusmahdollisuudet hänellä on. Toisille ne ”oikeat” valinnat ovat  vaikeampia kuin toisille.

Ahola-Launosen mukaan kyse on tietynlaisesta terveysmoralismista.

– Moni ajattelee, että oma mahdollinen hyvä terveys ja hyväosaisuus on omaa ansiota. Ihmetellään, miksi naapuri ei lähde lenkille, kun itse lähden.

”Tieto ei lisää niitä resursseja, joita ihminen oikeasti tarvitsisi elämäntapamuutoksen tekoon.”

Toinen kasvava trendi näkyy Ahola-Launosen mielestä erilaisten geenitestien ja itsensä mittaamisen suosion lisääntymisessä.

– Joillekin näiden testien ja mittarien tarjoama tieto saattaa olla oikein hyödyllistä, mutta periaatteessa tieto ei lisää niitä resursseja, joita ihminen oikeasti tarvitsisi elämäntapamuutoksen tekoon.

Ajatus siitä, että tiedon lisääntyminen auttaisi automaattisesti potilaita, voi olla jopa haitallinen.

– Juuri nyt puhutaan paljon terveysteknologiasta ja erilaisita analyysimenetelmistä, joilla potilaille saadaan lisää tietoa. Tieto saattaa kyllä olla kiinnostavaa, mutta se ei paranna kansanterveyttä. Usein potilaan terveysongelmien taustalla on monta syytä, joihin potilas ei itse voi vaikuttaa. Esimerkiksi vuorotyön haitoista on turha saarnata, jos potilas ei voi vaikuttaa omiin työaikoihinsa.

Ahola-Launonen peräänkuuluttaa myös yhteiskunnalliseen keskusteluun nousevia terveysaiheita.

– On hyvä pohtia, miksi vain tietyt riskitekijät nousevat keskusteluun. Esimerkiksi ylipainoon ja sen aiheuttamiin terveysriskeihin puututaan jatkuvasti, mutta miksi esimerkiksi mielenterveysongelmat tai syrjintä ja sen aiheuttamat psyykkiset ongelmat eivät nouse vastaavaan kansalliseen keskusteluun?

Kurssi: Vuoden 2017 kiinnostavimmat eettiset ongelmat. Keskiviikko 10.1. klo 14. Messukeskus, sali 124.

– Tällaiset tilanteet ovat hyvin tavallisia, sanoo dosentti ja neurologi Markku Sainio.

Sainion mukaan ajokykyä arvioidessa lääkärin kannattaa aina vedota yleiseen linjaan tai esimerkiksi ajoterveys ja Käypä hoito -suosituksiin. Tunteille ei saa antaa sijaa.

– Ajokyvyn arviointi on helppoa, kun potilaan sairaudet voidaan yhdistää Trafin tarkkoihin ajoterveysohjeisiin siitä, millainen henkilö on ajokykyinen ja millainen ei.

Aina arviointi ei ole lainkaan yksinkertaista ja selkeää. Ajokyvyn arviointia mutkikkaampia tilanteita ovat esimerkiksi sisäilmaoireet.

– Lääkäri ei pysty todentamaan sisäilman ongelmia, joten hän on täysin potilaan kertomuksen varassa. Potilas on voinut saapua vastaanotolle huonon sisäilman takia, vaikka ongelmana ei välttämättä ole sisäilma, vaan potilaan herkkyys reagoida tavanomaiselle huonolle sisäilmalle.

Jos lääkäri joutuu asiantuntijana itse tekemään tulkinnan ja perustelmaan sen potilaalle, tilanne voi olla vaikea.

– Potilas saattaa tällöin ajatella, että lääkäri päättää väärin.

”Ammattikunnan täytyy toimia yhteisessä linjassa.”

Haasteita tuo usein se, että potilas voi halutessaan hakeutua toiselle lääkärille ja saada tältä täysin eriävän mielipiteen.

– Nykyisin on valtavan helppoa löytää verkosta mielipiteitä eri lääkäreistä ja heidän toimintatavoistaan. Jos oman lääkärin näkemys ei ole toivottu, potilas voi jatkaa etsintäänsä ja päätyä vaihtoehtoisen lääkärin tai vaihtoehtoisen tiedon pariin.

Sainion mielestä tilanne asettaa lääkärikunnalle miettimisen paikkoja.

– Kyseessä on asia, joka pitää ottaa terveydenhuollossa vakavasti. Ammattikunnan täytyy toimia yhteisessä linjassa. On tosi hyvä asia, että potilas voi halutessaan kysyä toista ja kolmattakin mielipidettä, mutta lääkärin tulisi perustaa mielipiteensä yleisiin linjauksiin ja suosituksiin.

Kurssi: Miten olla eri mieltä potilaan kanssa vaarantamatta hoitosuhdetta? Torstai 11.1. klo 13.30. Messukeskus sali 228.

– Lääkäreiden kohdalla muutos on ennen kaikkea käsitteellinen. Lääkärin työstä tulee ja on jo tullut aiempaa yhteistoiminnallisempaa. Lääkäri ei ole enää ainoa ja ylin auktoriteetti, vaan eräänlainen konsultti, joka neuvoo potilasta terveysasioissa. Tekoälykään ei lähiaikoina tule korvaamaan lääkärin työtä, vaan ainoastaan helpottamaan sitä, Perola sanoo.

Itse työhön liittyviä muutoksia sen sijaan on luvassa. Perola kertoo, että esimerkiksi geeniteknologian hinnan lasku mahdollistaa pian genomien kartoittamisen ennaltaehkäisevästi.

– Genomien kartoittamisen hinta on tippunut valtavasti, ja se vastaa nykyisin jo suurin piirtein normaalin kuvantamistutkimuksen, kuten magneettitutkimuksen, hintaa. Uskon, että hinta putoaa jatkossa reilusti enemmän. Tämän seurauksena ei välttämättä kannata enää tutkia yhtä yksittäistä geeniä kerrallaan, vaan koko genomi kartoitetaan jo tutkimuksen alussa.

“Genomien kartoittamisella voitaisiin ennaltaehkäistä useita ongelmia.”

Perolan mielestä genomit voitaisiin periaatteessa kartoittaa jatkossa jo synnytyslaitoksella. Se helpottaisi lääkärien työtä ja parantaisi potilaiden hoitoa valtavasti.

– Ideaalitilanne olisi sellainen, jossa sekä lääkäri että potilas pääsisivät tarvittaessa tutustumaan geenitietoihin jo ennen tutkimuksia.

Moni geenimutaatio on ollut tiedossa jo pitkään, joten genomien kartoittamisella voitaisiin ennaltaehkäistä useita ongelmia. Perola mainitsee hyvänä esimerkkinä monelta suomalaiselta löytyvän, laskimoveritulpille altistavan geenimutaation.

– Geenimutaatiota tutkitaan harvoin esimerkiksi ennen ehkäisypillereiden aloittamista, sillä niiden kartoittaminen vie pari viikkoa ja sekä lääkärillä että potilaalla on usein toive aloittaa lääkitys aiemmin. Jos geenitestin tulokset olisivat jo selvillä ennakkoon, sellaiset potilaat, joilla tämä mutaatio löytyy, välttyisivät epäsopivalta lääkitykseltä ja sen aiheuttamilta mahdollisilta komplikaatioilta.

Kurssi: Terveydenhuolto muuttuu ja yhteiskunta muuttuu – miten käy lääkärikunnan? Torstai 11.1. klo 10.30, Messukeskus, sali 216.

Lääkäri Heli Salmi kertoo, että raskaana olevat äidit ovat yksi yleisimmistä potilasryhmistä paperittomien klinikalla.

– Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat tehneet hiljattain päätöksen, jonka mukaan raskaana olevat naiset pääsevät normaalin neuvolaseurannan piiriin. Potilaat eivät kuitenkaan aina tiedä, mitä tämä käytännössä tarkoittaa, Salmi sanoo.

Salmi kertoo, että yksi syy tähän löytyy terveydenhuoltojärjestelmästä.

– Nykyistä terveydenhuoltojärjestelmää ei ole luotu sellaista ihmisryhmää varten, jolla ei ole käytössään esimerkiksi puhelinta.

Salmi toivoo, että esimerkiksi neuvolat palaisivatkin tavallaan juurilleen.

– Kun ensimmäinen kaikille avoin neuvola avattiin 1920-luvulla Helsingin Kallioon, alueen lapsikuolleisuus tippui dramaattisesti. Neuvolan olisi nykypäivänäkin hyvä mennä sinne, missä potilaat ovat, ja ottaa avoimesti vastaan ne, jotka järjestelmästä hyötyvät.

Salmi huomauttaa, että paperittomia on tilastollisesti niin vähän, että heidän hoitamiseensa ei kannata rakentaa tehotonta byrokraattista järjestelmää. Hän korostaa, ettei paperittomien äitien ja lasten terveydenhuolto voi olla mielipidekysymys.

– Raskautta täytyy seurata. Meillä on onneksi jo olemassa hoitopolku äideille, jotka eivät pääse äitiysneuvolaan. Esimerkiksi erikoissairaanhoidon poliklinikat ovat suostuvaisia ottamaan vastaan tällaisia äitejä, jotta heidät voidaan tutkia ennen synnytystä.

Paperitonta äitiä ja lasta ei voida kotiuttaa sairaalasta, jos neuvolaseurantaa ei ole jollain lailla järjestetty. Jos lapsi ei ole pääsemässä neuvolaan, tämä päätyy erikoissairaanhoidon poliklinikalle seurantaan. Salmi kertoo, että sairaaloilla on tätä varten kirjalliset toimintaohjeet.

– Ongelmana on se, että neuvolaseurannan puuttuminen ei välttämättä tule ilmi synnytyssairaalassa. Lääkärit ja hoitajat eivät aina osaa kysyä asiaa.

Kurssi: Paperittomien terveydenhoito Suomessa. Perjantai 12.1. klo 8.30. Messukeskus, sali 318.