Terveysmoralismi ei auta elämäntapamuutoksessa
Terveys eriarvoistuu ja ihminen voi muuttaa elintapojaan vain rajallisesti. Näin sanoo Bioetiikan ja yhteiskuntafilosofian väitöskirjatutkija Johanna Ahola-Launonen. Hänen mielestään suurin syy tähän on Suomessa ja muualla Euroopassa vallitseva poliittinen trendi, joka korostaa yksilönvapautta.
– Köyhyys, työttymyys, huono-osaisuus ja niiden syyt nähdään yksilössä itsessään, ja erilaiset sosiaaliset ja yhteiskunnalliset tekijät jätetään tällä hetkellä liian vähälle huomiolle, Ahola-Launonen sanoo.
Varsinkin kroonisten elintapasairauksien katsotaan usein johtuvan yksilöstä itsestään.
– Krooninen elintapasairaus saattaa olla toki tietyllä tavalla itse aiheutettu ja jokainen tupakoitsija valitsee ihan itse nostavansa tupakan huulilleen. Yhteiskunnallisessa keskustelussa ei tällä hetkellä haluta nähdä sitä, että sairauden ja käyttäytymismallin syntyyn vaikuttavat monet tekijät siitä lähtien, kuinka varakkaasta perheestä potilas on ja millaiset koulutusmahdollisuudet hänellä on. Toisille ne ”oikeat” valinnat ovat vaikeampia kuin toisille.
Ahola-Launosen mukaan kyse on tietynlaisesta terveysmoralismista.
– Moni ajattelee, että oma mahdollinen hyvä terveys ja hyväosaisuus on omaa ansiota. Ihmetellään, miksi naapuri ei lähde lenkille, kun itse lähden.
”Tieto ei lisää niitä resursseja, joita ihminen oikeasti tarvitsisi elämäntapamuutoksen tekoon.”
Toinen kasvava trendi näkyy Ahola-Launosen mielestä erilaisten geenitestien ja itsensä mittaamisen suosion lisääntymisessä.
– Joillekin näiden testien ja mittarien tarjoama tieto saattaa olla oikein hyödyllistä, mutta periaatteessa tieto ei lisää niitä resursseja, joita ihminen oikeasti tarvitsisi elämäntapamuutoksen tekoon.
Ajatus siitä, että tiedon lisääntyminen auttaisi automaattisesti potilaita, voi olla jopa haitallinen.
– Juuri nyt puhutaan paljon terveysteknologiasta ja erilaisita analyysimenetelmistä, joilla potilaille saadaan lisää tietoa. Tieto saattaa kyllä olla kiinnostavaa, mutta se ei paranna kansanterveyttä. Usein potilaan terveysongelmien taustalla on monta syytä, joihin potilas ei itse voi vaikuttaa. Esimerkiksi vuorotyön haitoista on turha saarnata, jos potilas ei voi vaikuttaa omiin työaikoihinsa.
Ahola-Launonen peräänkuuluttaa myös yhteiskunnalliseen keskusteluun nousevia terveysaiheita.
– On hyvä pohtia, miksi vain tietyt riskitekijät nousevat keskusteluun. Esimerkiksi ylipainoon ja sen aiheuttamiin terveysriskeihin puututaan jatkuvasti, mutta miksi esimerkiksi mielenterveysongelmat tai syrjintä ja sen aiheuttamat psyykkiset ongelmat eivät nouse vastaavaan kansalliseen keskusteluun?
Viimeisimmät kommentit